Tarja Pollari: Lepokoti menee kohti perikatoa

Kuullostaa siltä, että jäsenet ovat viimeinkin heränneet, ja samoja kysymyksiä, joita toimme esille vuosi sitten, tuovat nyt esille useat muut jäsenet. Joten ei tämä kaikki vaivannäkö kai aivan turhaa ole ollut – olemme yrittäneet parhaamme mukaan tiedottaa asioista jäsenistölle. Näyttää siltä, että tieto viimeinkin aletaan ottamaan vakavasti.

 Jäsenistöhän esitti epäluottamuslauseen johtokunnan jäseniä kohtaan jo puolitoista vuotta sitten. Eroamispyynnön jäseniltä saivat niin June Rantanen kuin Bea Haapanenkin, Tapio Salinin ja monien muiden lisäksi. Samaiset jäsenet kuitenkin ovat yhä edelleen johtokunnassa, joten jäsenistö ja jäsenyhdistykset eivät todellakaan voi syyttää muita kuin itseään asioiden surkeasta tilasta tänä päivänä. On teidän syytänne, että niin moni on menettänyt työpaikkansa, tai painostettu lähtemään lepokodilta. Me varoitimme kyllä jo aikaa sitten, että näin tulee käymään mikäli asoille ei tehdä mitään.  

 Vaikkakaan en mikään ennustaja ole, näytääa siltä, että lähes kaikki ennustamani asiat ovat kayneet toteen. Johtokunnan jäsenet yhä edelleen uskovat sokeasti konsulttiyhtiöitä ja arkkitehteja, eivätkä hoksaa vieläkään, että konsulteilla ja arkkitehdeillä on oma lehmä ojassa. Mitä enemmän he kertovat tarinoita siitä, että lainaa saa ja hevosella pääsee, sitä enemmän he itse pääsevät laskuttamaan tekemistään suunnitelmista. Heidän ongelmansa ei tietenkään ole se, saadaanko varsinaista rakennusta koskaan valmiiksi. He saavat maksunsa tuntiveloituksena tekemästään työstä, riippumatta siitä, rakennetaanko tontille ikinä mitään.  

 Siihen mennessä, kun minut erotettiin johtokunnasta eriävien mielipiteideni takia, johtokunta oli jo haaskannut lahes miljoona dollaria rakennussuunnitelmiin, joille ei ollut mitaan käyttöä.

 Sen jälkeen on palkattu konsultteja konsulttien perään, kovapalkkaisia, ja tuhlattu ne vähäiset varat, joita lepokodilla oli jäljellä.

 Kauppatieteen maisteri Juhani Korhosen esitykset Alarikin rakennuksen muuntamisesta muistiyksiköksi valuvat kuuroille korville sairaanhoitajan, sihteerin ja muutaman muun johtokunnan jäsenen toimesta, joilla ei ole minkäänlaista kaupallista taustaa, koulutusta, tai kokemusta.

 Hulluahan tietenkin näiden muutaman johtokunnan jäsenen mielesta olisi kunnostaa olemassaolevat huoneet olemassaolevassa rakennuksessa,  ja saada niistä johtokunnan omienkin sanojen mukaan pitkistä jonoista muistipotilaita sisään hoitoa saamaan erittäin lyhyellä aikavälillä.

 Johtokunta on yrittänyt parhaansa todistaakseen sen, ettei Alarikin rakennusta voi kunnostaa. Salin piti pitkän esitelmän edellisessä kokouksessa siitä, kuinka Alarik on tarkastajan mukaan ”varastorakennukseksi” rakennettu rakennus. Vaikka minä en olekaan insinööri, erotan kyllä sementtiseinän peltiseinästä, ja niin erottavat kaikki ne, jotka Alarikia olivat rakentamassa tai ovat rakennukset tarkastaneet.

 Kun otin yhteytta lausunnon antaneeseen tarkastajaan, ja kysyin suoraan, mihin hän mielipiteensä perusti, hän kertoi, ettei ollut edes tarkastanut rakennusta.

 En tiedä missä insinöörikoulussa valmistuu insinöörejä, jotka eivät erota betonia peltistä. Amerikassa on kai kaikki mahdollista. Salinin koko esitys Alarikin korjauskelvottomuudesta perustui tarkastukseen, jota ei oltu koskaan tehty, eikä asiantuntijana käytetyn Salinin tietotaito riitä siihen, että hän kyseenalaistaisi selvät virheet raportissa.  

 Lähetin sähköpostin välityksellä tarjouksen lähes kaikille johtokunnan jäsenille, mukaanlukien Salin, Haapanen, Vettenranta, Rantanen, ja monia muita. Halusin tehdä lahjoituksen Lepokodille, ja maksaa tarkastuksesta, joka toisi rakennuksen todellisen kunnon esille. Mielestäni rakennuksen kunnon selvittäminen on ensisijainen askel ennenkuin rakennusta aletaan purkamaan, ja uusia rakennuksia rakentamaan. Johtokunnan jäsenistä ainoastaan Bea Haapanen vaivautui vastaamaan tarjoukseeni lahjoituksesta. Hän kieltaytyi ehdottomasti tarjoamastani lahjoituksesta, eli ilmaisesta rakennuksen kunnon selvittämisestä. Sen sijaan palkattiin lisää konsultteja rahastamaan paikan liittämisestä Lantanan kaupunkiin, aivan kuin tuhansien dollareiden polttamisessa olisi mitään mieltä sen varmistamiseksi, että säästetään muutama viikko sitten joskus hamassa tulevaisuudessa rakennuslupien haussa. Johtokuntaa on pelattu 6-0, ja lepokodin varoja on haaskattu turhuuteen.  

 Lisäksi palkattiin suunnittelija ja rakennuttaja tekemään muutostöitä, ja muuntamaan Pokela huone avoimeksi kahvila-oleskelu-seurustelutilaksi. Suunnitelma oli hieno, paitsi että johtokunnan jäsenet kokemattomuuttaan eivät tienneet, että kyseinen huone on olennainen osa laitoksen evakuointisuunnitelmaa, eikä paloseiniin voi tehdä aukkoja.

 Rakentajan ja suunnittelijan kyllä olisi pitänyt tietää. Normaalisti on nimenomaan suunnittelijan vastuulla tehdä asianmukaiset ilmoitukset, ja hankkia luvat muutostöihin asianmukaiselta virastolta. Pikainen soittoni virastoon paljasti, että mitään lupia ei oltu edes haettu! Kun kysyin, mitä tapahtuu, mikäli muutostyöt tehdään ilman lupia, minulle kerrottiin, että seuraavan vuositarkastuksen jälkeen, mikäli luvattomia muutostöita on tehty, virasto antaa tuntuvat sakot, ja todennakoisesti vaatii Lepokotia palauttamaan kaiken ennalleen.

 No, ne muutostyot sitten kuitenkin hylättiin, mutta vasta sen jälkeen, kun suunnittelusta ja urakasta oli jo maksettu pitkä penni. Tiedossani ei ole, paljonko suunnittelusta ja työn aloittamisesta maksettiin noille yrityksille, mutta mikä hyvänsä tuon fiaskon loppusumma oli, se kirjattiin menona lepokodille, ja oli osaltaan aiheuttamassa noita tämänvuotisia tappioita.

 Muutokset sinänsä olisivat hyviä, ja olen tietenkin sitä mieltä, etta muutoksia tarvitaan. Muutokset tulee kuitenkin toteuttaa lain vaatimalla tavalla, ja hakea asianmukaiset luvat ennen töiden aloittamista. Se, etta johtokunta tieämättömyyttään-taitamattomuuttaan tilasi suunnitelmat ja työn varmistumatta siitä, että luvat on kunnossa, kertoo tietenkin surullista tarinaansa siitä, kuinka paikkaa johdetaan ja on johdettu jo vuosia.

 Viime vuoden surkean tuloksen suurelta osaltaan aiheuttivat arkkitehtikulut 27 miljoonan dollarin rakennussuunnitelmaan, joista Lepokoti joutui maksamaan pitkän pennin. Sopimuksessa ollut summa ylitti 800,000 pelkästään suunnittelutyöstä. Rakentamista ei koskaan aloitettu, vaan tilattiiin uudet suunnitelmat.

 Tämän vuoden surkean tuloksen tietenkin isolta osaltaan aiheittavat nämä uusimmat päättömyydet – eli ne muutostyöt, joille ”unohdettiin” hakea luvat, ja lisäksi suuret kustannukset konsulteista, suunnitelmista ja rakennuttajista. Niinkuin ennustin jo puolitoista vuotta sitten, Lepokodilla on nyt paljon suunnitelmia paperilla, eikä yhtään rahaa.

 Mikali kauppatieteen maisteri Juhani Korhosta olisi silloin kuunneltu, kun varoja vielä oli jonkin verran jäljellä, Alarik olisi jo ajat sitten muutettu muistiyksiköksi, ja se olisi täynnä. Paikka pyörisi omillaan, ja todennäköisesti tuottaisi jo voittoakin niin, että lepokodin maksuja olisi kyetty laskemaan. Nythän niita on korotettu kerta toisensa jälkeen kattamaan johtokunnan päättömät ratkaisut ja niistä johtuvat kulut.

 Sen sijaan, että nyt irtisanotaan henkilökuntaa, työpaikkoja olisi tullut noin kolmannes lisää. Ketään ei olisi tarvinnut irtisanoa.  

 Olemme yrittäneet tiedottaa jäseniä parhaamme mukaan. Meidät on leimattu valehtelijoiksi, ja milloin miksikin. Nyt on kuitenkin jopa Mikko Koskinen alkanut myöntää, että olimme oikeassa. Mikolla ei mennyt kuin puolitoista vuotta samojen asioiden hoksaamiseen, mistä me tiedotimme jo alussa.  

 Ajamaamme asiaa on,  jopa usasuomeksi toimittajan toimesta leimattu ”veteraanien asiaksi”, vaikka veteraaniyhdistyksellä ei ole mitään muuta tekemistä asian kanssa kuin se, että he huolestuivat lepokodin tilanteesta, ja pyysivät minua johtokuntaan tekemään tilintarkastuksen, ja raportoimaan löydöistäni veteraaniyhdistykselle. Puolitoista vuotta sitten veteraaniyhdistyksen johtokunta oli ainut, jolla oli järkeä olla huolissaan siitä, mitä vanhuksillemme lepokodilla tapahtuu – eikä vähiten Kauppatieteen Maisteri Juhani Korhosen ansiosta, joka näki tilanteen vakavuuden itse johtokunnassa ollessaan.

 Ylimääräinen jäsenkokous tarjosi jäsenyhdistyksille helppoa tietä korjata asiaa – ja pyysi jäsenyhdistyksiä valitsemaan uudet johtokunnan jäsenet niiden tilalle, jotka saivat ehdottoman epäluottamuslauseen jäsenistöltä.  Yhdistykset eivät tehneet mitään asioiden korjaamiseksi. Suuri osa jäsenistä otti kannan, että asia ei heille kuulu, eivätkä he halua sekaantua.

 Nyt ollaan sitten tässä tilanteessa. Kerran niin vakavarainen lepokoti on lypsetty tyhjäksi. Varoja otetaan nyt Kallein Fundilta kulujen kattamiseksi vastoin lakia ja vastoin Kallein Fundin perustamisasiakirjoja. Vastuukysymyksiä ja korvausvastuuta todennäköisesti puidaan vielä pitkään.

 Olemme tiedottaneet asioista jo pitkään. Jäsenet ja jäsenyhdistykset ovat kyllä tienneet, mikä tilanne lepokodilla on. Mitään asioiden korjaamiseksi ei kuitenkaan ole tehty. Suurin osa jäseniä ja jäsenyhdistyksiä ei halua ottaa kantaa, eikä tee asioille mitään. Nyt, kun irtisanomiset alkoivat, meille alkoi tulla puheluita ja hätääntyneitä viestejä joka puolelta. Ihmiset halusivat tietää, mitä me aiomme tehdä asioille. Vastuu on kuitenkin jäsenyhdistyksillä. Asioista on tiedetty jo pitkään, eikä mitään ole tehty.  

 Lippalakkimiehelle vielä terveisiä tähän lopuksi: Se meidän keskustelupalsta on vieläkin avoinna. Google ei sitä siis poistanutkaan, vaikka vaadit. Sen sijaan, että Google olisi sulkenut palstan, Google sijoitti mainoksia palstalle. Mainoksista tulevat varat menevät lyhentämättöminä lakikuluihin, joita on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi tämän jutun tiimoilta. Eli siitä vaan, suomalaiset! Klikkailkaa mainoksiin kun käytte keskustelupalstalla – sillä varmistatte sen, etteivät lakikulut jää kokonaisuudessaan muutaman henkilön maksettaviksi, henkilöiden, jotka pyytettä ovat yrittäneet parhaansa mukaan auttaa vanhuksiamme lepokodilla, ja pysäyttää tämän järjettömyyden. Jokaisesta klikkauksesta kilahtaa hiukkasen lakikuluihin. Keskustelupalstalle pääsee tästä linkistä: http://lepokoti-takaisin.blogspot.com/ – ja kun käytte palstalla, kirjoittakaa ihmeessä mielipiteitä, kysymyksiä, kommentteja. Kaiken voi tehdä nimettömänä mikäli haluaa – tällä varmistamme sen, että jäsenet ja työntekijätkin uskaltavat sanoa, mitä ajattelevat.

 Ystävällisin terveisin,

 Tarja Pollari

Mainokset